Uurna

Eilen, 9.8.2010 oli uurnanlasku Tuusulan hautausmaalle.
Tilaisuus oli jotenkin koruttomuudessaan hyvin liikuttava. Läsnä olivat vain minä ainoana lapsena, 3 lastani sekä hautausmaavahtimestari. Hautapaikkaan oli kaivettu 60cm syvä ja 33x33cm läpimitoiltaan oleva hauta, johon poikani laski uurnan. Sen jälkeen jokainen meistä omaisista lapioi vuorotellen hiekkaa uurnan peitoksi, kunnes uurna oli kokonaan hiekan alla. Kummun päälle laitoin kukkaruukun, jossa kasvoi kaunis mehitähtiruusuke.
Haudalle tulee kiveksi pyöreähkö luonnonkivi, johon laitetaan soikea muistolaatta isän nimellä ja tiedoilla. olen aina tahtonut omalle haudalleni luonnonkiven, mutta sen saaminen on tuntunut epätodennäköiseltä. Kaikki hautakivet kun ovat mielestäni niin konservatiivisen kantikkaita ja kolkon persoonattomia. Nyt sitten minulla on jo oma hautakiveni. Ja jos voi näin sanoa, olen siitä kovin iloinen. Kannatti olla oman tiensä kulkija tässäkin asiassa. Ja vielä mitä lämpimintä, olin itse valitsemassa Kultsun kanssa kiven hänen mailtaan. Valinnan jälkeen rakkaani vei sen traktorilla tai ehkä bobkatilla kiviveistämön pihalle, jossa se laitetaan kuntoon hautaa varten: laatta kiinnitetään ja pieni osa kivestä sahataan pois, että saadaan tasainen sivu, josta kivi voidaan istuttaa reunakiveen.
Viimeiset puolitoista kuukautta ovat olleet tavalla tai toisella aika kuolema- ja hautajaisvoittoista. Uuvuttavaa asioiden hoitamista. Kaipaisin lomalle!