Hautajaiset

Isä on nyt siunattu viimeiselle matkalleen.
Mielestäni kaikki järjestelyjen suhteen meni tosi hyvin. Minulla oli monessa asiassa mukana suuri onni, että asiat järjestyivät niin miellyttävästi ja juhlasta muodostui kaunis hetki isän muistoksi.
Jouduin järjestämän asiat ihan sokkona, suurimmaksi osaksi puhelimitse toiselle paikkakunnalle. Se tuntui vähän avuttomalta. Pitopalvelu hautausjärjestelyt, pappi, siunaus- ja muistotilaisuuden pitopaikat, kaikki piti hoitaa ihan lujalla luottamuksella kyseisten henkilöiden ammattitaitoon. Ketään heistä en entuudestaan tuntenut. Silti asiat järjestyivät hienosti.
Arkun ja kukkalaitteet sain valita itse henkilökohtaisesti. Minusta pellavakankainen arkku oli kaunis ja Art Johan- kukkakaupan kukkalaite oli herkkä ja isälle sopiva. Samoja kukkia oli kahvi- ja muistopöydissä. Arkulle laskimme jokainen, minä ja 3 lastani, samanlaisen, ison valkoisen ruusun kuin kukkalaitteessa.
Pappi piti hienon puheen, tuntematta sen kummemmin vainajaa. Hienona eleenä hän oli tuonut mukanaan poikkihuilun, jolla soitti siunaustilaisuudessa "Tuolla pohjantähden alla" sekä muistotilaisuudessa "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Voi miten kaunista! Kiitos papille, Jukka-Pekka Ruusukalliolle.
Ja kun siunaustilaisuuden aluksi kanttori Suvi-tuulia Raittinen aloitti kauniin alkusoiton, kyynelvirrat puhkesivat varoittamatta.
Päivä alkoi kello 6, jolloin tulin tietokoneelle suorittamaan viimeisiä säätöjä. Kohta tunsin ukkovarpaan juuressa aivan kauheaa pistelyä. Kun kipu vain jatkui, rupesin tutkimaan asiaa ja löysin ampiaisen, joka oli pistänyt minua jalkaan. Se oli tullut avonaisesta ikkunasta sisälle ja vaani minua työpöydän alla matolla. Eikun kyypakkaus kehiin ja selvisin sen kummemmilta jalan turpoamisilta.
Seuraavaksi koiraa ulkoiluttaessa paarma puraisi käsivarresta palan. Se olikin sen viimeinen teko. Silti jonkin aikaa oli siitä kirvelevä muisto käsivarressa.
Pääsimme jo päivässä Tampereelle ja ja kävimme isän asunnolla vaatteiden vaihdossa. Isä asui vanhahkossa kerrostalossa jossa oli vanhahkot hissit. Seuraavaksi juutuimme sitten hissiin, 4 henkilöä. Laskimme henkilömäärän, max 4 henkeä, mutta ylitimme kokonaispainon 325 kg himpun verran... niinpä hissi tuli iloisesti pohjakerrokseen ja noin 15 cm sen alikin. Siis sillä seurauksella, että ovi ei auennut ja siinä olimme jumissa. Tuli mieleen, että pääsemmekö sieltä pois ennen hautajaisten alkua!? Soitto isännöitsijälle toi avun alta aikayksikön ja noin 10 minuutin päästä olimme jo ulos hissistä.
Loppupäivä sujuikin sitten enemmittä kommelluksitta ja asiat hoituivat käsikirjoituksen mukaan.
Isä on siirtynyt rajan yli edesmenneiden ystävien ja sukulaisten joukkoon.